Kunpa minut tuntisin paremmin

Opiskelun lisäksi toinen puoli opiskelijan elämästä on tunnetusti opiskelijaelämä. Jos yrittäisin kuvata sitä stereotyyppisesti muutamalla lausahduksella, ne kuuluisivat jota kuinkin näin: ”Ihmisen parasta aikaa”, ”Tentit voi uusia, hyviä bileitä ei” ja ”Et voi olla alkoholisti ennen kuin valmistut”. Opiskelijaelämän käsite pitää sisällään mielikuvia ainaisesta hauskanpidosta ja taatuista kavereista. Mikä sen parempaa, kuin olla nuori ja humalassa – ja vieläpä hyvässä seurassa. Todellisuudessa ainaiset superlatiivit ovat usein valheellisia ja opiskelijaelämä voi olla kaiken hauskan lisäksi myös erittäin rankkaa. Siinä mielessä kyse on ainutkertaisesta ajasta ihmisen elämässä, ettei sitä edes jaksaisi elää toistamiseen.   Eikä se sitä paitsi edes sovi kaikille sellaisenaan. Osalle kyse varmasti todellakin on elämän parhaista ajoista – ja hyvä niin. Todellisuudessa se voi kuitenkin tuntua monelle melko hektiseltä. Glorifioidun ajatuksen mukanaan tuomat paineet saattavat kuitenkin saa...

Hei taas! Viime postauksessani pohdiskelin, kuinka tympeältä tuntui jatkuva etäopiskelu ja vähäiseksi jääneet kontaktit kanssaopiskelijoiden kanssa. Toinen opiskeluvuoteni oikiksessa on päässyt jo hyvään vauhtiin ja tunnelmat ovat onnekseni hieman toisenlaiset kuin alkusyksystä. Sitten elokuisen postaukseni olen nimittäin päässyt pyörimään Portsun pyöröovissa laskujeni mukaan jopa viidesti (huom. edes takaisin, eli yhteensä 10 kertaa!!), pukeutumaan bolognan punaiseen haalariini opiskelijabileiden merkeissä (huom. siis ei kotisohvalla) ja nauttimaan laulun ja hauskanpidon täyteisistä sitseistä kanssaopiskelijoideni kanssa (huom. ei myöskään kotisohvalla). Olen syönyt unarilounaita, istunut luentosalissa kuuntelemassa professoria, joka seisoo sumean tietokoneen ruudun sijaan suoraan edessäni ja tehnyt elämäni ensimmäisen salitentin. Ja mikä hienointa, olen kohdannut kanssaopiskelijoitani ja tutustunut useaan uuteen ihmiseen. Johtopäätöksenä minun täytyykin kai todeta, että vaikuttaa v...