Kunpa minut tuntisin paremmin

Hei taasen! Kuten on varmasti tullut ilmi, pidän kirjoittamisesta. Muiden tekstien ohella olen kirjoittanut viime vuosina myös joitakin runoja – koskaan kuitenkaan jakamatta niitä mihinkään. Vaikka omasta elämästään asettaisi esille paljonkin ”tavallisten” tekstien muodossa, runojen julkaisemiseen liittyy selvästi vahvemmin tunne itsensä alttiiksi asettamisesta. Runoudessa ei lopulta ole oikeaa tai väärää tapaa ilmaista itseään, mutta toisaalta niiden hyvyyttä usein mitataan kyvyssä välittää tunnetta. Ja edelleen, kun runoon laittaa tunnetta, asettaa arvioitavaksi tekstin lisäksi myös tunteen, siis jotakin hyvin henkilökohtaista. Seuraavan runon kirjoitin hieman yli vuosi sitten. Kuluneen vuoden mittaan olen lukuisia kertoja hypistellyt suttuista vihon sivua, lukenut runoani läpi uudelleen ja uudelleen ja pohtinut sen julkaisemista. Tavattuani poikaystäväni rohkenin ensimmäistä kertaa antaa sen luettavaksi jollekin toiselle. Tähän mennessä sen on siis lukenut itseni lisäksi vain poikay...

Lauantai-ilta. Saunan jälkeen sängyllä löhötessäni kuulokkeissa soi Spotifyn ”Luotu sinulle” -lista. Elton John, John Denver, TOTO, Dire Straits ja Bee Gees pitävät siis minulle seuraa tänä iltana. Ja muutama muu. Ja hei, mulla oli tänään vapaapäivä. Ja huomennakin on?! Ja ihan luvan kanssa vieläpä. Maanantaina alkaneella esineoikeuden kurssilla aikaa 828 sivun tenttimateriaalin hallitsemiselle on pariin edelliseen kurssiin verrattuna ruhtinaallisesti: hieman yli neljä viikkoa. Aikataulutin siis itselleni alkaneelle kurssille vapaapäiviksi sunnuntaiden lisäksi lauantait. Rohkeaa, tiedän 😉 . Itseni tuntien lipsun aikataulusta, mutta ehkäpä tällä kertaa onnistun pitämään edes sunnuntait kokonaan vapaana. Erittäin toivottavaa ja tervetullutta se ainakin olisi. Tänään olen kuitenkin nauttinut lauantaivapaastani MM-hiihtojen ja Korisliigan parissa pipoa neuloen. (Olen muuten saanut muutamia käsityöprojekteja valmiiksi viime aikoina, niistäkin voisi varmaankin postailla.) Kuulumisia Mutta...