Vapaapäivä, mitä häh??

Lauantai-ilta. Saunan jälkeen sängyllä löhötessäni kuulokkeissa soi Spotifyn ”Luotu sinulle” -lista. Elton John, John Denver, TOTO, Dire Straits ja Bee Gees pitävät siis minulle seuraa tänä iltana. Ja muutama muu. Ja hei, mulla oli tänään vapaapäivä. Ja huomennakin on?! Ja ihan luvan kanssa vieläpä. Maanantaina alkaneella esineoikeuden kurssilla aikaa 828 sivun tenttimateriaalin hallitsemiselle on pariin edelliseen kurssiin verrattuna ruhtinaallisesti: hieman yli neljä viikkoa. Aikataulutin siis itselleni alkaneelle kurssille vapaapäiviksi sunnuntaiden lisäksi lauantait. Rohkeaa, tiedän 😉. Itseni tuntien lipsun aikataulusta, mutta ehkäpä tällä kertaa onnistun pitämään edes sunnuntait kokonaan vapaana. Erittäin toivottavaa ja tervetullutta se ainakin olisi. Tänään olen kuitenkin nauttinut lauantaivapaastani MM-hiihtojen ja Korisliigan parissa pipoa neuloen. (Olen muuten saanut muutamia käsityöprojekteja valmiiksi viime aikoina, niistäkin voisi varmaankin postailla.)

Kuulumisia

Mutta tosiaan, laiskana blogin päivittäjänä voisin hieman päivitellä kuulumisiani - viimeisestä asiapostauksestani kun tulee pian vuosi. Hupsiis. Ehkä tämän päivän kaltaiset lauantaivapaat tuovat kaivattua aikaa kirjoittamiselle. Vajaa vuosi sitten postailin ylppäreiden jälkeisessä epävarmuudessa vailla tietoa tulevaisuuden suunnasta. No, ylppäritulokset miellyttivät lopulta niin itseäni kuin todistusvalinnan pisterajojakin ja sain opiskelupaikan Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Tiedon opiskelupaikasta saadessani iloitsin lähinnä siitä, että sain lopettaa pääsykoekirjojen parissa huhkimisen ja aloittaa kunnolla kesäloman. Myöhemmin vuoden edetessä ja opintojen alkaessa uskalsin huomauttaa itseäni siitä, että hei, tästä saa Jutta kyllä olla ihan oikeasti edes vähän ylpeäkin. Ja uskalsin ollakin, olen edelleen.

Oikista on nyt joka tapauksessa takana kuuden kokonaisen kurssin verran ja yli puolet ensimmäisestä opiskeluvuodesta on hujahtanut ohi hetkessä. Niin kai se uusien haasteiden äärellä usein meneekin. Edelleen etsin itseäni opiskelijana ja oikkarina (ja yhä edelleen myös ihmisenä, mutta se lienee ikuinen matka omaan itseen), eikä matkaa ainakaan helpota ainainen yksinäinen etäopiskelu. Opinnot itsessään ovat kuitenkin sujuneet hyvin ja olen kaiken lukemisen ja stressin keskellä edelleen kasvavassa määrin innoissani saadessani oppia uutta. Kun huomaa ymmärtävänsä asioita koko ajan kokonaisvaltaisemmin, jaksaa avata kirjat seuraavanakin aamuna. Vaikka kyllä se lukeminen ”välillä” ”vähän” kyllästyttääkin. Mutta onneksi vain ”välillä” ja onneksi vain ”vähän” 😉.

Oikkarin päiväkirjat?

Olen lukuvuoden mittaan tuumiskellut, että voisi olla hauska kirjoitella jonkinlaista oikkarin päiväkirjaa tänne blogin puolelle, mikäli lukijoilta löytyy kiinnostusta. Ja vaikka muutenkin, itselle muistoksi ja vertailukohdaksi tulevaan. (Kuten huomata saattaa, luotto lauantaivapaisiini on tällä hetkellä kova.)

Kuulumisten päivittelystä tuli nyt hieman opintopainotteinen, mutta opintopainotteinen on ollut kesäloman jälkeinen elämäni muutoinkin. On lukemisen lomaan tietysti mahtunut paljon muutakin, eikä elämäni muutenkaan kulje enää samaa rataa kuin vuosi sitten. Omaa rataansa kuitenkin, kaikkine sivuraiteineen ja umpikujineen. Sellaista on elämä: joskus tutusta risteyksestä kääntyy eri suuntaan kuin aiemmin. Ja se on ihan okei. Käännyttyään vanhaa reittiä osaa tarkastella uusin silmin. Hyväksyttyään muutoksen voi huomata olevansa onnellinen käännyttyään uuteen suuntaan.

Seuraavaan kertaan,

Jutta 💗